ToimitusPäivitetty 13.9.2026

Bridgen säännöt

Bridgen säännöt perustuvat paripeliin: tarjoamalla sovitaan tavoiteltava tikkimäärä, ja korteilla yritetään saavuttaa se. Neljä pelaajaa muodostaa kaksi paria, joista toinen vie peliä ja toinen puolustaa. Tämä ohje opettaa rubber-pisteytyksen: ottelu päättyy, kun toinen pari on voittanut kaksi erää, ja lopputulos ratkaistaan kaikkien kertyneiden pisteiden perusteella.

Bridgen säännöt ja valittu pisteytys

Ohjeen pelitapa on ACBL:n oppaan rubber-bridge. Siinä pisteitä kerätään peräkkäisistä jaoista, ja sata sopimuspistettä tuottaa erävoiton. Tässä pelitavassa jaetuista arvokorteista ei anneta erillisiä honööribonuksia. Sopikaa bonusten poisjättämisestä ennen pelaamista. Muut pisteet lasketaan alla kuvatuilla säännöillä.

Kilpabridgessä samoja jakoja pelataan useassa pöydässä ja tuloksia verrataan keskenään. Sen pistekirjausta ei pidä sekoittaa tämän ohjeen kahden erävoiton peliin. Esimerkiksi kilpabridgen osapeli- ja täyspelibonuksia ei lisätä tässä pisteisiin. Yhden pöydän peliin tarvitsette vain tavallisen korttipakan sekä paperin pisteiden merkitsemiseen.

Pelaajat, kortit ja jakaminen

Istu parisi kanssa vastakkain. Viereisillä paikoilla istuvat vastustajat. Pöydän paikkoja kutsutaan pohjoiseksi, idäksi, eteläksi ja länneksi: pohjoinen ja etelä ovat pari, itä ja länsi toinen. Koko 52 kortin pakka käytetään ilman jokereita. Jos korttien maat ovat vieraita, ne voi tarkistaa korttipelien yleisoppaasta ennen jakoa.

Ensimmäisen jakajan ja parit voi arpoa nostamalla pakasta kortit. Korkeimman kortin nostanut jakaa ensin ja toiseksi korkeimman nostanut on hänen parinsa. Samanarvoiset kortit erotetaan maiden järjestyksellä pata, hertta, ruutu ja risti. Jakaja sekoittaa pakan, tarjoaa sen oikealla istuvan nostettavaksi ja jakaa vasemmaltaan alkaen myötäpäivään yhden kortin kerrallaan. Jokainen saa kolmetoista korttia. Jakovuoro siirtyy seuraavan jaon aluksi vasemmalle.

Pidä käsikorttisi muilta piilossa, myös omalta pariltasi. Järjestä ne maittain ja kunkin maan sisällä arvojärjestykseen. Suurimmasta pienimpään järjestys on ässä, kuningas, kuningatar, sotilas, kymppi ja muut numerokortit kakkoseen asti. Bridgen säännöt eivät tee padasta automaattisesti valttia. Valtti ratkaistaan erikseen jokaisessa tarjousvaiheessa.

Mitä tarjous tarkoittaa?

Bridgen tarjoaminen kertoo, kuinka monta tikkiä pari sitoutuu voittamaan ja millä valtilla pelataan. Tikki tarkoittaa neljän vuorollaan pelatun kortin kokonaisuutta. Yhdessä jaossa on kolmetoista tikkiä. Tarjouksen luku ilmoittaa kuuden perustikin päälle tavoiteltavat tikit: yksi tarkoittaa seitsemää, kaksi kahdeksaa ja seitsemän kaikkia kolmeatoista tikkiä.

Tarjous sisältää luvun yhdestä seitsemään ja maan tai sangin. Sangi tarkoittaa peliä ilman valttia, ja sen merkintä on NT. Esimerkiksi kaksi herttaa eli 2♥ lupaa vähintään kahdeksan tikkiä hertan ollessa valtti. Kolme sangia eli 3NT lupaa vähintään yhdeksän tikkiä ilman valttimaata. Luku ei siis tarkoita vain tarjouksen tehneen pelaajan omia tikkejä, vaan parin yhteistä tulosta.

Jakaja aloittaa tarjoamisen. Vuoro kiertää myötäpäivään, ja uusi tarjous ylittää aina edellisen. Samalla tasolla järjestys matalimmasta korkeimpaan on risti, ruutu, hertta, pata ja sangi. Suuremmalla luvulla mikä tahansa maa ylittää pienemmän luvun tarjouksen. Siksi yhden padan voi ylittää yhdellä sangilla tai esimerkiksi kahdella ristillä.

• Bridgen säännöt sallivat passaamisen omalla tarjousvuorolla; aiempi passi ei estä tarjoamasta myöhemmin.
• Tarjousta ei saa laskea. Kahden hertan jälkeen yksi pata ei enää kelpaa.
• Tarjousjärjestys ja korttien arvojärjestys ovat eri asioita. Sangia ei löydy korttipakasta.

Passi, kahdennus ja tarjousvaiheen loppu

Kun tarjouksen jälkeen kolme pelaajaa passaa peräkkäin, viimeinen tarjous jää loppusitoumukseksi. Jos kaikki neljä passaavat ennen yhtäkään tarjousta, kortteja ei pelata eikä jaosta tule pisteitä. Tässä rubber-pelitavassa seuraava pelaaja saa jakovuoron. Kolmen passin sääntö ei siis päätä jakoa ennen kuin neljäs pelaaja on saanut ensimmäisen tarjousvuoronsa.

Omalla vuorollasi voit kahdentaa vastustajan viimeisen tarjouksen, jos sen jälkeen on vain passattu. Kahdennus ei lisää vaadittuja tikkejä, vaan muuttaa onnistumisesta ja epäonnistumisesta saatavia pisteitä. Oma pari ei voi kahdentaa omaa sitoumustaan. Kahdennuksen merkki on X, joten 2♥X on yhä kahdeksan tikin herttapeli.

Vastakahdennus eli XX on mahdollinen, kun vastustaja on kahdentanut oman parinne tarjouksen eikä väliin ole tullut muuta kuin passeja. Uusi korkeampi tarjous poistaa aiemman kahdennuksen tai vastakahdennuksen vaikutuksen. Bridgen säännöt sallivat myös vastustajan uuden tarjouksen kahdentamisen omalla vuorolla, jos sen jälkeen on vain passattu. Kahdennuksen jälkeen tarjoamista jatketaan normaalisti. Kolme peräkkäistä passia päättää sen; uusi tarjous pitää vaiheen käynnissä.

Pelinviejä, lepääjä ja ensimmäinen kortti

Bridgen pelinviejä on loppusitoumuksen voittaneesta parista se, joka tarjosi ensimmäisenä loppusitoumuksen maata tai sangia. Hän ei välttämättä tehnyt viimeistä tarjousta. Jos pohjoinen tarjoaa yhden hertan ja etelä korottaa myöhemmin neljään herttaan, pohjoinen vie pelin. Etelä on hänen parinsa eli lepääjä.

Pelinviejän vasemmalla puolella istuva puolustaja pelaa lähtökortin ensimmäiseen tikkiin. Vasta sen jälkeen lepääjä levittää kaikki kolmetoista korttiaan pöydälle kuvapuoli ylöspäin ja maittain järjestettyinä. Valttimaa asetetaan lepääjän oikealle puolelle. Muut kolme kättä pysyvät piilossa. Lepääjän kortit ovat nyt kaikkien nähtävissä, joten molemmat puolustajat saavat saman tiedon.

Bridgen pelinviejä valitsee sekä omasta kädestään että lepääjän kädestä pelattavat kortit. Lepääjä toteuttaa hänen valintansa oman paikkansa vuorolla. Käsiä ei yhdistetä yhdeksi suureksi kädeksi eikä niiden välillä vaihdeta kortteja. Kun vuoro kuuluu lepääjän paikalle, pelataan juuri pöydällä olevista korteista; pelinviejän omalla vuorolla hänen omasta kädestään.

Tikin voittaminen ja maapakko

Pelaa tikin aloitusmaata, jos sitä on kädessäsi. Tätä kutsutaan maapakoksi. Jos maata ei ole, saat pelata minkä tahansa muun kortin. Voit pelata valttia tai jonkin muun maan kortin. Bridgen säännöt eivät pakota valttaamaan tai pelaamaan edellistä korttia suurempaa korttia, vaikka pystyisit siihen.

Jos tikissä on valttia, korkein valtti voittaa. Muussa tapauksessa tikin saa korkein aloitusmaan kortti. Sangissa valttia ei ole, joten toisen maan kortti ei voita tikkiä arvostaan riippumatta. Voittaja aloittaa seuraavan tikin. Jos lepääjän kortti voitti, seuraava lähtö tulee lepääjän kädestä pelinviejän valitsemalla kortilla.

Oletetaan, että hertta on valtti. Tikkiin pelataan järjestyksessä pataässä, patanelonen, herttakolmonen ja patakuningas. Herttakolmonen voittaa, jos sen pelanneella ei ollut pataa. Samat neljä korttia sangipelissä antaisivat tikin pataässälle. Jos herttakolmosen pelaajalla olisi ollut pataa, hertan pelaaminen olisi rikkonut maapakkoa, vaikka kortti olisi muuten tikin vahvin.

Laske oman parisi voittamat tikit yhteen. Seitsemän tikin sitoumukseen kelpaa esimerkiksi pelinviejän neljä ja lepääjän kolme tikkiä. Vastustajien voittamat tikit vähentävät mahdollisuutta päästä tavoitteeseen, mutta eivät siirry pelinviejän pisteisiin. Pelatkaa kaikki kolmetoista tikkiä ennen jaon pistelaskua.

Bridgen pistelasku: viiva, erä ja vaaravyöhyke

Piirrä paperille kaksi saraketta, yksi kummallekin parille, ja vaakaviiva niiden poikki. Viivan alle merkitään kotiin menneen sitoumuksen sopimuspisteet. Viivan yläpuolelle tulevat ylitikit, slammi- ja kahdennusbonukset sekä vastustajan epäonnistumisesta saadut pisteet. Nämä kaksi osaa palvelevat eri tarkoituksia, vaikka molemmat lasketaan lopputulokseen.

Erävoitto syntyy, kun pari kerää vähintään sata pistettä viivan alle. Pisteet voivat tulla yhdestä tai useammasta jaosta. Erän jälkeen vedetään uusi viiva, ja molempien parien seuraavan erän laskenta alkaa nollasta. Vastustajan kesken jäänyt osatulos säilyy ottelun kokonaispisteissä, mutta sillä ei enää jatketa seuraavan erän sadan pisteen tavoittelua.

Ensimmäisen eränsä voittanut pari siirtyy vaaravyöhykkeeseen. Toinen pari pysyy vaarattomana, kunnes sekin voittaa erän. Vaaravyöhyke kasvattaa tiettyjä bonuksia ja pietirangaistuksia; se ei muuta korttien arvoa tai tikin voittamista. Bridgen säännöt sitovat vaaravyöhykkeen tässä erävoittoon, eivät jaon numeroon. Merkitse kummankin parin tila paperiin ennen seuraavaa jakoa.

Jos tarjoatte kaksi ruutua ja saatte yhdeksän tikkiä, sitoumus vaati kahdeksan. Viivan alle tulee 2 × 20 = 40 pistettä ja ylimääräisestä tikistä 20 viivan päälle. Bridgen pistelasku ei käsittele tulosta kolmen ruudun sitoumuksena. Siksi ylimääräinen tikki ei auta suoraan erän sadan pisteen täyttämisessä.

Kahdennettu peli, ylitikit ja slammit

Kotiin menneen kahdennetun sitoumuksen sopimuspisteet kerrotaan kahdella ja vastakahdennetun neljällä. Viivan päälle lisätään kahdennuksesta 50 tai vastakahdennuksesta 100 pistettä. Esimerkiksi kaksi herttaa kahdennettuna ja tasan kahdeksan tikkiä tuottaa viivan alle 2 × 30 × 2 = 120 pistettä sekä 50 viivan päälle. Pari voittaa sillä erän suoraan nollasta.

Ilman kahdennusta ylitikki antaa ristissä ja ruudussa 20 pistettä, hertassa, padassa ja sangissa 30. Kahdennetun pelin ylitikki antaa vaarattomana 100 ja vaarassa 200 pistettä. Vastakahdennettuna vastaavat luvut ovat 200 ja 400. Ylitikkien pisteet merkitään aina viivan yläpuolelle. Tarkista pisteitä laskiessasi pelinviejäparin vaaravyöhyke. Puolustajien tila ei ratkaise ylitikin pisteitä.

Pikkuslammi tarkoittaa kuuden tason sitoumusta eli kahtatoista tikkiä. Tarjottu ja kotiin pelattu pikkuslammi antaa lisäksi 500 pistettä vaarattomana tai 750 vaarassa. Seitsemän tason isoslammi vaatii kaikki kolmetoista tikkiä ja antaa vastaavasti 1 000 tai 1 500 lisäpistettä. Slammin bonus ei kaksinkertaistu kahdennuksesta, vaikka sopimuspisteet muuttuvat.

Jos tarjoatte kuusi sangia mutta voitatte kaikki tikit, saatte pikkuslammin bonuksen ja yhden ylitikin. Isoslammin bonus edellyttää seitsemän tason sitoumusta. Bridgen säännöt palkitsevat siis myös tavoitteen ilmoittamisesta ennen korttien pelaamista. Pelkkä hyvä tikkitulos ei muuta matalaa loppusitoumusta jälkikäteen slammiksi.

Pietit eli puuttuvat tikit

Sitoumus menee pietiin, kun pelinviejäpari saa tavoitetta vähemmän tikkejä. Yksi puuttuva tikki on yksi pieti. Silloin kumpikaan pari ei saa jaosta sopimuspisteitä viivan alle. Puolustajat saavat pietipisteet oman sarakkeensa yläosaan. Kahdentamattomassa pelissä puolustajat saavat jokaisesta pietistä 50 pistettä, jos pelinviejäpari on vaaraton, ja 100 pistettä, jos se on vaarassa.

Vastakahdennetun pelin pietipisteet ovat kaksinkertaiset taulukkoon verrattuna. Jos vaaraton pari tarjoaa neljä pataa kahdennettuna ja saa vain seitsemän tikkiä, kymmenestä puuttuu kolme. Puolustajat saavat 100 + 200 + 200 = 500 pistettä. Vaarassa sama epäonnistuminen antaisi 200 + 300 + 300 = 800 pistettä. Taulukon rivit ovat lisäyksiä, eivät valmiita yhteissummia.

Bridgen pistelasku erottaa epäonnistuneen sitoumuksen saavutetuista yksittäisistä tikeistä. Edellisen esimerkin seitsemästä tikistä ei saa hyvitykseksi osaa sopimuspisteistä. Aiemmin viivan alle kertyneet osatulokset eivät katoa yhden pietin takia. Ne lakkaavat kerryttämästä erää vasta, kun jompikumpi pari voittaa kyseisen erän.

Milloin ottelu päättyy ja kuka voittaa?

Ottelu päättyy, kun toinen pari voittaa toisen eränsä. Tämä pari saa rubber-bonuksen: 700 pistettä, jos erät menivät 2–0, tai 500 pistettä, jos ne menivät 2–1. Bonus merkitään viivan yläpuolelle. Sen jälkeen kumpikin pari laskee kaikki omat pisteensä yhteen, myös aikaisempien erien viivan alle ja päälle merkityt luvut.

Enemmän kokonaispisteitä kerännyt pari voittaa pistevertailun. Kahden erän voittaminen tuo suuren bonuksen ja päättää ottelun, mutta ei yksin takaa suurempaa pistemäärää. Vastapuoli on voinut kerätä runsaasti pisteitä esimerkiksi kahdennetun sitoumuksen piedeistä. Bridgen säännöt kannattaa opetella tämän eron kautta: erävoitot määräävät pelin päättymisen, kokonaispisteet sen lopputuloksen.

Erän kertymistä voi harjoitella kahdella onnistuneella sitoumuksella. Ensin kaksi pataa tuottaa 60 pistettä viivan alle ja myöhemmin yksi sangi 40. Jos vastustajat eivät välissä voita erää, sata täyttyy ja saatte erävoiton. Jos vastustajat ehtivät voittaa erän ennen sangijakoa, uusi 40 aloittaa seuraavan erän kertymän. Vanha 60 jää silti mukaan lopulliseen pistevertailuun.

Tarjoamisen ja pelinviennin ensimmäiset valinnat

Bridgen tarjoaminen perustuu parin sopimaan järjestelmään. Tarjousten laillinen järjestys on pelisääntö, mutta esimerkiksi tietyn avauksen lupaama pistemäärä on sopimus. Käykää käytettävät merkitykset läpi ennen peliä ja pitäkää ne vastustajienkin tiedossa. Et saa välittää parillesi korttitietoja sovittujen tarjousten ohi puheella, eleillä tai äänenpainolla.

Käden vahvuuden alustavassa arvioinnissa ässästä lasketaan neljä arvopistettä, kuninkaasta kolme, kuningattaresta kaksi ja sotilaasta yksi. Pakassa on yhteensä neljäkymmentä arvopistettä. Esimerkiksi ässä, kaksi kuningasta ja sotilas antavat 4 + 3 + 3 + 1 = 11. Nämä arvopisteet auttavat arvioimaan kättä, mutta niitä ei kirjoiteta ottelun tulokseen.

Pitkä maa voi tuottaa tikkejä senkin jälkeen, kun korkeat kortit on pelattu. Pelinviejän kannattaa katsoa lähtökortin jälkeen sekä omaa kättään että lepääjän kortteja ja laskea, mistä tarvittavat tikit voisivat tulla. Yksittäinen ässä ei takaa koko sitoumuksen onnistumista. Valttipelissä vastustaja voi voittaa sivumaan korkean kortin valtilla, jos häneltä puuttuu kyseinen maa.

• Erota käden arvopisteet ottelun pisteistä. Ässän neljä arvopistettä ei ole neljän pisteen pelipalkinto.
• Tarkista ennen kortin pelaamista, kumman käden vuoro on: omasi vai lepääjän.
• Varmista ennen pisteiden kirjaamista loppusitoumus, kahdennus ja pelinviejäparin vaaravyöhyke.

Bridgen historia

Bridge kehittyi vistin kaltaisista tikkipeleistä vaiheittain. Wikipedian bridgen historiakatsaus kuvaa 1800-luvun Biritch-pelin, jossa esiintyivät jo pöydälle avattava lepääjän käsi ja mahdollisuus pelata ilman valttia. Pelin kehitys ei siten alkanut yhdestä nykymuodon keksimishetkestä, vaan tuttuja osia oli käytössä aiemmissa pelimuodoissa.

1900-luvun alun tarjousbridgessä tarjouksilla ratkaistiin pelimuoto ja pelinviejä. Harold Stirling Vanderbiltin vuonna 1925 kokoamat muutokset painottivat etukäteen tarjottua tikkimäärää: vain sitoumukseen kuuluvat tikit auttoivat erävoiton tavoittelussa. Mukaan tuli vaaravyöhyke, joka muutti riskien ja bonusten suhdetta. Tämä kehitys selittää, miksi nykyiset bridgen säännöt erottavat tarjotut tikit ylitikeistä.

Korttien pelaamisen rinnalle kasvoi kilpailumuoto, jossa samoilla korteilla saavutettuja tuloksia verrataan eri pöydissä. Rubber ja kilpabridge käyttävät yhteistä tarjous- ja tikkipelin perustaa, mutta niiden pisteiden merkitys eroaa. Siksi tutun näköinen kilpapelin pistetaulukko ei sellaisenaan kerro, milloin tämän oppaan rubber-pelissä erä päättyy.